Jokainen uusi kausi alkaa ja loppuu. Jokaisella kaudella on omat hyvät ja huonot hetkensä. Keväällä on aina mielenkiintoista odotella, minkälaisen joukkueen Hurrikaani saa koottua. Kymmenen aikaisemman kauden aikana Loimaalla on nähty todella hienoja pelaajia, isoja persoonia ja kovia pelimiehiä. Silti, jokaisesta joukkueesta nousee esille tavalla tai toisella pelaaja tai pelaajia. Toiset nousevat fanien suosikiksi peliesitysten ansiosta, toiset vastaavasti oman persoonansa kautta. Viimeisten kolmen kauden ja 130 liigapelin aikana Eemeli Kouki nousi juuri tällaiseksi ”koko Loimaan suosikiksi”. Olen saanut seurata, kuinka Koukista kuoriutui todellinen ratkaisupelaaja. Verrattain hiljaisesta Raision Loimun kasvatista kasvoi pikku hiljaa Hurrikaanin runkopelaaja. Vaikka homma toimi parketilla, myös elämänhallinta ja käytös parketin ulkopuolella oli aina ammattimaista. Aina- myös tappioiden jälkeen, Koukilla oli aikaa faneille, medialle ja kaikille lentopalloihmisille. Tappioidenkin hetkellä mies pystyi kaivamaan positiivisia asioita esille. Luovuttaminen ei Koukin sanavarastoon kuulu. Kolme kautta on nykylentopallossa pitkä aika samassa joukkueessa. Juuri näiden kolmen kauden ansiosta, on edelleen vaikea kuvitella Hurrikaania ilman Koukia. Ensi kaudella se kuitenkin tapahtuu- Mestaruusliigakausi ilman ratkaisupelaajaansa. Tässä tilanteessa on ajateltava, että Hurrikaani on ollut miehelle hyvä ponnistusalusta kansainvälisille kentille. Niin maajoukkueeseen kuin ensi kauden seuraankin. Romania ei välttämättä kuulosta suomalaisen korvaan kovinkaan lentopalloeroottiselta, mutta kuten Kouki omassa kirjoituksessaan toteaa, elämässä ei pidä jäädä paikalleen polkemaan.
Uskallan kaikkien Hurrikaanifanien ja Hurrikaaniyhteisöön kuuluvien ihmisten suulla toivottaa sinulle Eemeli Kouki menestyksekästä ja mielenkiintoista uraa ulkomaille.
Kolme kautta Hurrikaanina
Tuo on se aika, jonka ehdin pelaamaan Hurrikaanissa syksystä 2014 alkaen. Muistan vielä tarkkaan hetken, jolloin ensimmäisen kauteni valmentaja Ville Kakko soitti 2013-2014 kauden jälkeen keväällä pelien tauottua ja tiedusteli ensi kaudesta. Olin juuri nousemassa mäenrinnettä ylös lasketteluhississä Rovaniemellä, kun puhelin soi. Ruskolaislähtöisenä ja Villen jo entuudestaan tuntien ei ollut vaikea päätös lähteä takaisin etelään. Luokanopettajaopintojen ja urheilun yhdistäminen lentopallon ja matkustamisen kanssa oli saanut kroppani väsymään liikaa ja tuo oli mahdollisuuteni päästä pelaamaan ammatikseni ensimmäistä kertaa. Tätä päätöstä en ole katunut kertaakaan, vaikka koulua en olekaan pystynyt suorittamaan kolmeen vuoteen.
Ensimmäiseltä kaudelta mieleen jäi tietenkin tulo hyvään organisaatioon, mutta myös Villen kova vaatimustaso treeneissä. Entisenä huippupelurina hän ymmärsi vaatimisen lisäksi kuitenkin myös levon ja loukkaantumisten merkityksen arjessa. Loppukaudesta pudotuspeleissä tunsin ensimmäisen kerran, miltä kunnon paineessa pelaaminen tuntuu. Hurrikaanissa kun on totuttu menestymään myös pudotuspeleissä.
On pitkälti myös Villen ja tietenkin Hurrikaanin ansiota, että olen päässyt käymään tämän kolmen vuoden aikana Bliss Clinicillä Turussa hoidoissa. Blissiltä ei ole tarttunut matkaan pelkästään apua fyysiseen hyvinvointiin vaan lisäksi paljon hyvää yleisesti terveelliseen arkeen ja hyvinvointiin ihmisenä. On hienoa, että yhteistyö on pelannut kaikki nämä vuodet ja toivotaan sen jatkuvan jatkossakin niin. Olen huomannut, kuinka monet urheilijat käyvät itseni mukaan lukien myös omakustanteisesti Blissillä. Vaikka hinnat ovatkin suhteellisen korkeita, on jokainen varmasti saanut apua vaivaan tai toiseen.
Toinen Hurrikaanivuosi toi paljon muutoksia. Päävalmentaja vaihtui, kuten puolet joukkueestakin. Sain kunnian toimia kauden joukkueemme kapteenina, ja se yhdessä kaikkien muiden haasteiden ja vaikeuksien kanssa kasvatti minua varmasti.
Kolmas vuosi eli kulunut kausi on ollut jälleen aivan omanlaisensa. Aivan loistava joukkue, hyvä joukkuehenki ja mukavia pelikavereita. Tulos oli myös sen mukainen, aivan loppusuoraa lukuun ottamatta. Tämä kausi eroaa kaikista muista aikaisemmista vuosista siinä, että kiinnostuin lukemaan ja etsimään tietoa, miten voisin olla parempi työssäni ja miten voida paremmin sen ulkopuolella.
Lähdin kokeilemaan aluksi aivan muutamia yksinkertaisia juttuja niin ruokavalioon, treenaukseen, nukkumiseen kuin muihinkin arkisiin asioihin. Tavoitteenani oli joka viikko tehdä jokin pieni asia paremmin. Kunhan muistin pitää asiasta kiinni, kahden viikon kuluessa siitä oli tullut jo tapa. Kevätkaudella aloin huomata jo merkittävää eroa aiempaan. Lopputulemana olikin paras kunto ja peliesitykset koko tähänastisella urallani. On aivan mahtavaa ensin tutkia ja kokeilla uusia juttuja, ja sitten huomata niiden hyöty jonkin ajan kuluttua! Kun teet muutoksia hitaasti pitkällä aikavälillä, eivät ne tunnu niin raskailta tehtäessä yksi kerrallaan. Pitäkää kiinni siis hyväksi todetuista jutuista, mutta älkää ikinä jääkö polkemaan paikallenne.
Ensi kaudella edessä on yksi tähänastisista haasteista suurin. Ensimmäinen vuosi ulkomailla Steaua Bucharestin riveissä vieläpä maassa, joka ei varmasti ole monellakaan mittarilla verrattavissa Suomeen. Odotan kuitenkin innolla ja positiivisin mielin tulevaa, sillä elämä ja ura tuovat tullessaan juuri sen, mitä kulloinkin on tullakseen.
On niin monia ihmisiä, joita haluaisin kiittää kuluneista vuosista. Lista on kuitenkin loputon, joten toivottavasti näen mahdollisimman monen jatkossa jossakin merkeissä. Kolme vuotta Loimaalla asuneena osa minusta tulee varmasti aina olemaan loimaalainen. Hieman samaa tunnetta koen Rovaniemestä kolmen siellä vietetyn vuoden jälkeen.
Nyt on kuitenkin aika nauttia kesästä, koska kuukauden kuluttua on aika palata sorvin ääreen. Valtaisan hyvää kesää kaikille lukijoille. Älkää koskaan päästäkö irti unelmistanne!
Moikataan kun tavataan!
Kiittäen,
Eemeli ”Keke” Kouki, #10