Hurrikaani- Loimaan keskipelaaja Aleksi Kaatrasalo on päättänyt lopettaa uransa Mestaruusliigassa. Päätös kypsyi kevään aikana, sillä työn, lentopallon ja perhe- elämän yhdistäminen kävi raskaaksi. – En oikein pystynyt mitään tekemään täysillä. – Jouduin jättämään treenejä väliin ja pelien takia taas olin pois töistä, sekä perhe- elämän kanssa oli haasteita, perusteli Aku päätöstä.
Kaatrasalon Mestaruusliigaura kesti kaikkiaan 13 liigakautta, alkaen kaudella 2009-2010 Hurrikaanissa. Uran ensimmäisten kausien ajan miestä valmensi Ville Kakko. – Olen monille kertonut Akun esimerkin, kun ei ole erityisen lahjakas, mutta tekee kovasti hommia menestyksen eteen. Moni sanoi, ettei miehestä tule koskaan liigatason pelaajaa, mutta kova työ tuotti tulosta ja menestystäkin tuli, Kakko kehuu.
Kaksi ensimmäistä kautta Kaatrasalo opetteli vielä liigavauhtia, mutta kolmannella kaudella mies teki lopullisen läpimurron. Kaudella 2011-2012 Aku teki uran kovimmat tehot: 32 ottelua, 284pistettä ja 85 torjuntaa. – Oli aikoinaan hieno homma päästä Hurrikaanin liigarinkiin mukaan. – Seura ei ollut vielä silloin liigan huipulla, keskipelaaja muistelee. – Oli helppo tulla joukkueeseen, kun ei ollut vielä niin isoja menestyspaineita. Kaatrasalo debytoi aikoinaan yhdessä Jani Niskakankaan ja Tomi Mutkan kanssa. Niskakangas on tälläkin hetkellä Hurrikaanissa mukana, toimien joukkueen naprapaattina ja fysiikkavalmentajana.
Kaatrasalon läpimurtokauteen liittyy vielä mielenkiintoinen yksityiskohta. Kakko ei tuolla kaudella (2011-2012) kaavaillut nuorelle miehelle vielä peliaikaa, mutta Jukka Vehviläisen loukkaantuminen avasi mahdollisuuden. Ja tämän mahdollisuuden Kaatrasalo käytti täydellisesti hyväkseen. – Muistelen, että Vellulta meni polvi tai vastaava, ja pääsin kentälle. Pelit alkoivat sujua, eikä Vellu loukkaantumisen jälkeen enää ihan hirveästi kentälle päässytkään, Aku nauraa.
Kolmeentoista kauteen mahtuu paljon hienoja muistoja, valmentajia ja pelaajia. Kaatrasalo nostaa esille nimet Kakko, Vehviläinen, Timo Tolvanen, Jukka Tuovinen ja Andrus Raadik. Kaikki kovia nimiä, mutta myös isoja persoonia. – Ville totta kai on ollut urani kannalta iso palanen. – Villen kanssa tehtiin kovin hommia, eikä löysäilyä hyväksytty missään muodossa. Tykkäsin Villen tyylistä, vaatimustaso oli kova.
Vehviläinen kulttihahmona oli myös iso esikuva nuorelle, uraansa aloittavalla keskipelaajalle. – Vellu oli persoona, otti kaikki huomioon ja oli viimeisen päälle joukkuepelaaja.
Viiden Hurrikaanissa vietetyn kauden jälkeen matka jatkui Savoon. – Tuovinen oli hyvä valmentaja, Tolvasesta taas näkyi, että alla on pitkä pelaajaura. ”Dolelle” lentopallo merkitsi paljon. Se oli hänelle iso osa elämää, analysoi Aku menneitä Savon aikaisia valmentajia.
Pelaajauran loppuminen on aina uudenlaiseen elämänrytmiin opettelua. Päivärutiinit täyttyvät muusta, kuin harjoituksista ja peleistä. Kaatrasalon kohdalla kiirettä pitää kohta kaksivuotias Alvar- poika, mutta muutenkaan mies ei usko urheilua jättävänsä. – Fillarilenkkejä olen ajatellut tehdä, ehkä hiukan frisbeegolfia myös, kuuden maaottelun mies haaveilee. Ja katsomosta miehen bongaa omien sanojensa mukaan varmasti jatkossakin, mutta valmentaminen ei kiinnosta. Ainakaan vielä. Paljon riippuu jälkikasvun lajivalinnasta.
Kolmentoista vuoden aikana Suomen Mestaruutta mies ei päässyt juhlimaan. – Kyllä se hiukan on jäänyt harmittamaan, kun pokaalia ei päässyt uran aikana nostamaan. Mutta parhaani tein, mutta se ei vaan sillä hetkellä riittänyt.
Kaatrasalo oli pelaajatyyppinä rento ja helposti lähestyttävä. Sen takia, miehestä tuli katsojien suosikki kaikkialla, missä uran aikana pelasi. Vaikka virallisesti kasvattajaseura on Humppilan Yri, voidaan miestä osittain pitää Hurrikaanin kasvattina. Kaatrasalon mukana pelikentiltä poistuu iso osa sitä perus- Hurrikaania, jonka päälle on rakennettu nykyinen Hurrikaani- dna. Nyt on aika kiittää Kaatrasaloa kaikesta siitä työstä, jonka mies on tehnyt loimaalaisen lentopallon eteen. Tuttu mies poistuu kokoonpanosta, mutta muistikuvat jäävät elämään.
Kiitos Aleksi!
-HurrikaaniMedia-