Läpi runkosarjan Hurrikaani piti tukevasti kiinni Mestaruusliigan kärkipaikasta. Heti avauskierroksella se voitti Valepan, ennakkoon vaarallisimman vastustajan. Vaikka avauskierros on aina arvoituksia täynnä, aloitti avausvoitto loimaalaisten fanien mielissä ajatusleikin- Olisiko NYT se kevät, jolloin Loimaan kaupungin remontin alla olevassa keskuspuistossa aloitetaan mestaruuden merkiksi vuosisadan bakkanaalit.
Koko kansan torijuhlia on kuitenkin liian aikaista alkaa miettiä, toteuttamisesta puhumattakaan. Realistiset mahdollisuudet siihen kuitenkin ovat olemassa. Niin vahvaa pelaamista joukkue on esittänyt. Pitkän kauden aikana ei pelillisiä mahalaskuja ole tullut, muutamaa heikompaa erää lukuun ottamatta. Mutta suoritusvarmuus on ollut silmiin pistävää. Mikko Oivanen tuli Loimaalle ratkaisupelaajan statuksella, yli 200 ottelun maajoukkuehakkuri on kauden mittaan osoittanut, että mies on edelleen huippukunnossa. Sen lisäksi ensimmäisen kauden passari Harrison Peacock on osoittautunut todelliseksi aarteeksi. Miehen passipeli on ollut korkealuokkaista australialaisnäytelmää, joista on Hurrikaanin hyökkääjät saaneet nauttia koko kauden ajan.
Vaikka runkosarjan voittajalla on kovat paineet ja se lähtee jokaiseen otteluun ja ottelusarjaan ennakkosuosikkina, kykenee nyky-Hurrikaani käsittelemään painetilan oikein. Joukkueessa on monta kokenutta pelaajaa, jotka ymmärtävät, miten näihin kevään pudotuspeleihin valmistaudutaan ja miten painetilassa pelataan.
Viime vuonna Hurrikaani oli täynnä taitavia yksilöitä, mutta nyt joukkue on nimenomaan JOUKKUE. Se ei kaadu yksittäiseen tekijään vaan on läpi kauden kulkenut kuin juna raiteilla. Hurrikaanijunan kuskina on Lauri Rantanen, joka on onnistunut myymään oman peli-ideologinsa joukkueelle ja kädenjälki näkyy tulostaululla. Vain kaksi tappiota runkosarjassa on kova työnäyte myös valmentajalta, joka on onnistunut motivoimaan pelaajat pitkän runkosarjan aikana jokaiseen otteluun optimaalisesti. Rantasen sosiaaliset ja inhimilliset valmennusmetodit ovat kovaa valuuttaa kun pudotuspelit alkavat keskiviikkona Vantaa Ducksia vastaan.
Toni Kankaanpää on Ducksin avainpelaaja
Keskiviikkona Ducks saapuu Loimaalle altavastaajana. Ismo Tuomisen joukkue kohahdutti alkukaudesta aloittamalla vahvasti. Se johti runkosarjaa kuuden pelatun kierroksen jälkeen ja silloin puhuttiin, että vantaalaiset voivat lyödä kiilaa kestomenestyjien Hurrikaanin, Valepan ja Tiikerien väliin. Pitkän kauden aikana Ducksin ylilento muuttui lieväksi matalalennoksi. Tämän vuoden puolella 17 ottelua tuotti vain neljä voittoa. Vertailukohtana syksy 2016, jolloin 13 ottelusta irtosi kahdeksan voittoa. Joukkue voittaa ja häviää Toni Kankaanpään ja Miro Määttäsen kautta. Kokenut Kankaanpää (33v), joka pelaa keskiviikkona uransa 300.liigaottelunsa, on Ducksien selkäranka. Pitkän uran ulkomailla luonut Kankaanpää on se pelaaja, jonka varaan Tuominen laskee paljon. Vaikka runkosarjassa ankkojen tehokkain oli Miro Määttänen (20v) 436 pisteellä, nuoren miehen peliotteet ailahtelevat liikaa. Kotijoukkueen kannalta tärkeintä on saada lentävä lähtö pudotuspelikevääseen ja ampua omalla vahvalla peruspelillä ankkalauma taivaalta. Aliarvioimiseen ei ole varaa, sillä Ducks osaa pelata. Sille ei pidä antaa yhtään löysää, koska silloin ennakkosuosikin asema saattaa käydä loimaalaisille rasitteeksi. Kaikki kolme keskinäistä liigakohtaamista Hurrikaani voitti vaivatta. Samoin Suomen cupissa Hurrikaani tiputti vantaalaiset jatkosta voittamalla molemmat kohtaamiset. Näitä ei enää saa muistella. Pudotuspelikeväässä pärjää se, joka on vahvemmin hetkessä. Ja Hurrikaanin hetki, se on NYT!