Hurrikaani- Loimaa on päättänyt, ettei se neuvottele Lauri Rantasen kanssa mahdollisesta jatkosopimuksesta. Kaikkiaan kahden ja puolen kauden ajan Rantanen käskytti loimaalaisia menestyksekkäästi. Rantasen aikakaudella Hurrikaani voitti kaksi SM-hopeaa ja yhden SM- pronssin. Viime kaudella joukkue saavutti myös Suomen cupissa hopeaa. Hurrikaani pelasi kaikkiaan Rantasen johdolla 114 runkosarja- ja pudotuspeliottelua, joista saldona oli 80 voittoa ja 34 tappiota. Voittoprosentti nousi peräti 70%:een.
Loimaan Jankon kasvatti ja Jankossa ansiokkaasti ensin junioreita ja sen jälkeen aikuisia valmentanut luokanopettaja nousi suhteellisen yllättäen Hurrikaanin peräsimeen. Kun italialainen Nicola Giolito sai potkut kesken liigakauden 2015-2016, nousi Rantanen kakkosvalmentajan pestiltä ykkösvalmentajaksi.

– Minulle ei seurajohdon puolelta annettu paljoa aikaa päättää, otanko Gioliton jälkeen ykkösvalmentajan pestin vastaan. Muistan soittaneeni Nicolalle, koska tunsin hiukan ristiriitaa siinä, että Nicola sai potkut ja minä jäin seuraan. Nicola osoitti ammattimiehen asennetta ja rohkaisi ottamaan vastaan ison vastuun ja osittain sekavassa tilassa olevan joukkueen. Olihan se melkoista myllerrystä, miettii Rantanen päävalmentajauran alkua. Kun totalitäärisestä valmentamisesta tunnettu italialainen vaihtui hirvikoskelaiseen luokanopettajaan, muutos joukkueen sielunelämässä oli valtava. Tunnelma muuttui vapautuneemmaksi ja Rantanen antoi myös pelaajille mahdollisuuden vaikuttaa pelaamiseen. Hyvät sosiaaliset ihmissuhdetaidot omaava Rantanen antoi pelaajille myös vapauksia, joita näin jälkikäteen voidaan sanoa onnistuneeksi peliliikkeeksi.

– Näiden vajaan kolmen vuoden aikana olisi varmasti tiettyjä asioita voinut tehdä toisin, mutta annoin myös tietyistä periaatteista periksi. Koskaan tulosta ei voi mitata menneellä viikolla vaan syyt löytyvät pitemmältä aikaväliltä, pohtii Rantanen.

Rantasen aikakaudella Hurrikaanissa on käynyt melkoinen turbulenssi. Päävalmentaja ei päässyt yhdelläkään kaudella rakentamaan jatkumoa edellisen kauden pelaajarungon päälle. Kuvaavaa on, että ykköspassari ja ykköshakkuri on vaihtunut joka kevät. Sen lisäksi ovet ovat käyneet muillakin pelipaikoilla tiuhaan. On vaatinut hirvittävän paljon, että joukkue on pystynyt pelaamaan voittavaa lentopalloa. Se kielii myös Rantasen ammattitaidosta.

– Vaikka ensimmäinen ottelu päävalmentajana jännitti valtavasti, on minulle jäänyt mielikuviin muutama muu yksittäinen tapahtuma paremmin. Varsinkin, kun edelliskauden alussa voitettiin yhdeksän peliä suoraan 3-0 ja sitten Tiikerit- kotipelissä napattiin ”vain” 3-2 voitto. Se tunne ja yleinen mielipide, että voitettiin ainoastaan 3-2, oli jotain hämmästyttävää. Silloin puhuttiin peli- ilmeestä ja asenteen puuttumisesta. Se oli jotenkin kova yllätys. Kuitenkin otettiin siitäkin pelistä voitto, ihmettelee Rantanen. Samoin menneeltä kaudelta mies muistaa tilanteen, jossa alkusyksystä joukkueen peli takkusi pahemman kerran ja joukkue vajosi tappioputkeen. – Kun Tampereella tuli vieraspelistä tappio ja homma oli sekaisin, johtokunnan jäsen Rauno Mäkelä tuli tsemppaamaan pelin jälkeen, se tuntui mahdottoman hyvältä.

Kirkkaimmassa muistissa on luonnollisesti mennyt kausi, jolta muistona kaulassa kimaltaa Mestaruusliigasta hopeamitali ja Suomen cupista samanlainen hopeamitali. – Olen tyytyväinen tulokseen, mutta en tapaan, jolla se tuli. Jouduin tekemään kovia ratkaisuja kauden aikana, mutta se oli pakko.

Kun Rantanen on nyt tehnyt oman osuutensa Hurrikaanin ja Loimaan lentopallon lippulaivan eteen, pääsee mies viettämään viikonloppuja jossain muualla kuin linja-autossa. Samoin, työ tulevaisuudessa Hirvikosken Yhtenäiskoulussa on julkisuuden kannalta rauhallisempaa. – Aika paljon valmentamisessa ja luokanopettajan toimessa on yhtäläisyyksiä. Opettaminenkin on tavallaan joukkuepeliä. Mutta luokkahuoneessa mennään yksilö edellä, mies filosofoi.
On hyvin vaikea kuvitella, että miestä ei nähdä ensi kaudella lentopallokentän reunalta. Onko se mahdollisesta aikuisten puolella vai juniorien parissa, sitä ei Rantanen tiedä vielä itsekään. Palo lajin pariin on kuitenkin niin suuri, että paluu lentopallon pariin on varma. – Katsotaan mitä tapahtuu, muutamia vaihtoehtoja olen pyöritellyt mielessä. Varmasti jatkan lajin parissa.

Kahden ja puolen vuoden aikana Rantanen on saanut valmentaa useita persoonia, jotka ovat jääneet mieleen tavalla tai toisella. Seuraavassa muutama poiminta:

Tomi Mutka, Tomi Rumpunen: Lentistietokoneita, hyvin analyyttisiä

Harrison Peacock: Mies, joka otti joukkueen haltuun persoonallaan ja taidoillaan

Mohamed Alhacdadi: Huoleton pallontappaja. Halusi koko ajan enemmän ja enemmän passeja

Petteri Friberg: Teki kaiken joukkueen eteen. Arvostan suuresti näitä pelaajia, jotka eivät välttämättä pääse isoihin otsikoihin

Ari-Heikki Kulmala: Suomen paras tilastomies. Suuri apu minulle ja joukkueelle tilastojen kautta. Ei ole sattumaa, että jokaisella kaudella kun AH on ollut Loimaalla, joukkue on ottanut mitalin.