Tämän kevään osalta Hurrikaanin pudotuspelit näyttäisivät olevan hiukan erilaiset kuin viimeisten parin kolmen vuoden aikana. Tällä kertaa joukkue sijoittui ”vasta” neljänneksi runkosarjassa, eikä sitä kirkkainta punaista lankaa tahtonut löytyä joukkuepelaamisen osalta missään vaiheessa runkosarjaa. Vaikka runkosarjan tuloksia ei tästä eteenpäin kannata- eikä kuulukaan muistella, on sieltä kuitenkin löydettävissä muutama tilastollinen nyanssi, joista ehkä ihmeellisin on kotivoittojen määrä. Sillä, vahvana kotijoukkueena tunnettu Hurrikaani voitti ainoastaan kahdeksan kotipeliä tämän kauden runkosarjassa. Kun kotipelejä kertyi viisitoista, voidaan voittojen määrää pitää hämmästyttävän pienenä. Täytyy mennä aina kaudelle 2010-2011, jolloin löytyy pienempi kotivoittojen määrä (7). Vastapainoksi tällä kaudella Hurrikaani oli erittäin kova vierasjoukkue. Se voitti viidestätoista vieraspelistä 12, joka on puolestaan erinomainen määrä. Edes päävalmentaja Lauri Rantanen ei osaa heti kertoa, mistä tämä voittojen epäsuhta saattaisi johtua. Mutta muutama asia, joita voidaan pitää ainakin osasyyllisenä, on selvä. – Meillä on ollut tälle kaudelle raju muutos pelaajistossa. Kun ennen kautta Thomas Douglas-Powell loukkaantui, jouduimme ajamaan Tapio Toiviaista sisälle seitsikkoon. Sen jälkeen oli koko kesän ja alkukauden loukkaantuneena olleen Max Staplesin vuoro päästä pelijuoneen kiinni. Kun kesken kaiken tuli vielä uusi passari (Maksim Buculjevic) ja yleispelaaja Tomi Rumpunen, niin onhan tässä ollut vaihtuvuutta melkoisesti, laskee Rantanen. Vaihtuvuus on näkynyt kentällä aika ajoin epävarmuutena, mutta tammikuussa alkanut seitsemän ottelun voittoputki näytti, että joukkue on oikealla tiellä. Vaikka kaksi viimeistä kotipeliä sujuivatkin mollivoittoisesti, Rantanen ei anna niille tappioille kovinkaan paljoa painoarvoa.

Keskiviikkona alkaa puolivälieräsarjan lisäksi Leka Volleyn viimeinen kausi Mestaruusliigassa tällä nimellä. Ensi kaudella Sampo ja Leka yhdistyvät Savo Volleyksi, ja silloin on odotettavissa Savon suunnalla suurta myllerrystä. Edes Lekan päävalmentaja Jukka Tuovinen ei vielä tiedä, onko hän kaavailuissa mukana kun uudella savolaiselle joukkueelle valitaan päävalmentajaa. Samoin, kenelläkään pelaajalla ei ole varmuutta, onko tulevaisuus Savossa turvattu vai pitääkö kauden jälkeen etsiä töitä muualta Suomesta. Tämä saattaa olla myös joukkueelle henkinen rasite, mutta oikein käsiteltynä pelaajilla on nyt optimaalinen paikka antaa näyttöjä uuden joukkueen organisaatiolle.

Joukkueet kohtasivat kaudella kolme kertaa, joista Leka voitti kerran Loimaalla, mutta kaksi viimeistä peliä kulkivat Hurrikaanin käsikirjoituksen mukaan puhtaasti 3-0. Ei ole sattumaa, että kahdessa viimeisessä kohtaamisessa Hurrikaanin kentällä operoi Tomi Rumpunen. Kokenut Rumpunen oli nappihankinta loimaalaisilta, jotka kaipasivat joukkueeseensa vastaanottospesialistia. Eikä Rumpusen panos ole jäänyt vain vastaanottavan yleispelaajan rooliin, vaan mies on hyökännyt tehokkaasti ja fiksusti. Siitä kertoo teholukema +77 kolmentoista ottelun jälkeen. Yhden Suomen Mestaruuden ja yhden SM- hopean mies tietää, mistä pudotuspeleissä on kyse: – Tulos tai ulos. Nyt ei enää pelata pisteistä, vaan tulos merkitsee. On aivan sama, millä tuloksella voitat, kunhan vaan voitat. Samoin tyylillä ei ole mitään väliä. Kaikki lähtee siitä, että joukkue voittaa. Voittaminen pudotuspeleissä on aina kiinni itseluottamuksesta. Kaikki tekeminen on kiinni omasta päästä ja korvien välistä, 63 pudotuspelin konkari summaa. Rumpunen ei ole huolissaan, että kausi päättyi runkosarjan osalta sukellukseen Ettaa vastaan. – Olen sataprosenttisen varma, että meidän kokeneet pelaajat tietävät pudotuspelien hengen. Jos nyt ei syty parhaimpaansa, ei sitten syty koskaan!

Sekä Rumpunen, että Rantanen alleviivaavat vastaanottopelaamisen merkitystä. Kuin yhdestä suusta, miehet myöntävät vastaanottopelaamisen ja sen jälkeisen hyökkäämisen ns. side-out-pelaamisen, olevan äärettömän tärkeä osatekijä. Kun kysymys siirtyy vastustajaan, Rumpunen nostaa esiin kuopiolaisten tärkeimmät pelaajat: passari Akseli Lankinen, hakkuri Samuli Kaislasalo, yleispelaaja Jan Helenius ja kokenut keskipelaaja Jukka Lehtonen. – Kolme ensimmäistä pelaajaa ovat nuoria ja nälkäisiä ja heillä on tulevaisuus maajoukkueessa. Lehtonen vastaavasti on kokenut ja johtohahmo Lekan joukkueessa.

Yhdessä asiassa Leka on edellä. Nimittäin, penkin päässä seisoo yksi tämän tasavallan kokeneimpia ja menestyneimpiä valmentajia. Jukka Tuovinen on mies, joka on johdattanut 13 päävalmentajakaudellaan joukkueensa pudotuspeleihin. Tuovisen meriiteissä on SM- kulta vuosilta 2003 ja 2005. SM- hopeaa löytyy vuosilta 2002,2007 ja 2008. Sen lisäksi pronssia Tuovinen on päässyt juhlimaan vuonna 2017. Meriitit kaksinkertaisella Vuoden valmentajalla ovat kiistattomat, mutta yksi trendi Tuovista varmasti harmittaa: Viimeisten vuosien aikana Tuovinen on joutunut joukkueensa kanssa moneen kertaan pudotuspeleissä toteamaan loimaalaiset paremmiksi.

Rantanen lähtee Tuoviseen verrattuna pudotuspelikevääseen kuin oppipoika ensimmäiselle luokalle. Hiukan epävarmana ja jännittyneenä. Rantasella on kuitenkin eväät Lekan ja Tuovisen kaatoon. Runkosarjan kaksi voittoa osoitti, että lääkkeet savolaisten kaatamiseen ovat olemassa. Ne pitää nyt ottaa heti ensimmäisen ottelun avauserässä esille. Vaikka ottelusarjan voittoon vaaditaan kolme voittoa, kahdella ensimmäisellä Loimaalla pelattavassa pelillä on suuri merkitys. Rantanen ei kuitenkaan halua avausotteluun ladata liian suuria odotuksia, vaan muistuttaa ottelusarjan olevan pitkä. – Itse mietin puolivälieriä ottelusarjana. Yhden pelin merkitystä ei saa liikaa korostaa. Vaikka onhan se kiva aloittaa heti voitolla, mutta yksi voitto ei vielä merkitse muuta kuin yhtä kiinnitystä.

Otteluparin kaksi ensimmäistä peliä pelataan siis Loimaalla keskiviikkona ja torstaina. Sunnuntaina pelataan kolmas peli Kuopiossa. Jos tarvitaan neljättä peliä, sekin on Kuopiossa maanantaina. Viides ja viimeinen peli tuo joukkueet taas Loimaalle ensi viikon torstaiksi.

-HurrikaaniMedia-